Kokeilun oppi
-
Kokeilun teemat
1413 katselukertaa
Kokeilu on luotu 17.10.2018
Vanhustyön keskusliitto ry ja Tamora Oy
Biohakkerointia peliin - Hyvinvointia vanhusten palvelutalossa
Tehostetun palveluasumisen yksikkö on vanhuksen koti. Elämän viimeinen koti. Vanhuksen onnellinen elämä on kaiken keskiössä. Suomi on maailman onnellisin kansa. Iän myötä ihmisen viisaus ja onni karttuu. Onni syntyy hyvyydestä ja hyvistä teoista. Miten hyvinvointi muuttuu yhteiseksi asiaksi?
Miksi tämä kokeilu on tarpeellinen?
Vanhus nähdään palvelutalossa liian usein hoidon kohteena. Ei oman elämänsä asiantuntijana ja prosessin omistajana. Vanhustyössä henkilöstöä vaivaa uupumus ja työ tuntuu kiireiseltä. Elämä on melkein ankeaa - molemmilla. Kuitenkin jokainen hoitaja tuntee iloa siitä, että saa tuottaa vanhukselle iloa elämään. Hyvinvointi syntyy siitä, että saa tuotettua hyvinvointia. Haluaisimme tietää, onko vanhus onnellinen ja elääkö hän hyvää elämää. Ja miten sitä tässä kodissa voidaan elää, kaikki yhtäaikaa. Miten hyvin hyvinvointi asukkaan ja häntä hoitavan kohdalla osuu yhteen? Voidaanko hyvinvointia kehittää yhteisenä asiana? Mitkä teot ja työnteon tavat ovat sellaisia, että ne mahdollistavat yhtaikaa vanhan ihmisen hyvän elämän ja henkiöstön hyvinvoinnin? Miten pienen paikallisen palveluyrityksen vahvuus kanavoidaan niin, että se muuttuu ylivertaiseksi asiakaskokemukseksi ja valinnavapauden toteutuessa myös nämä Vanhustyön keskusliiton jäsenet pärjäävät ja luovat paikallista työtä?
Miten kokeilu toteutetaan?
Tutkimme kokeilun aikana mikä tuottaa vanhukselle ja henkilöstölle hyvinvointia. Kysymme sitä samoin kysymyksin, samalla kokonaisvaltaisella tavalla mitattuna. Tutkimme yhteisöä, jossa vanhus on prosessin omistaja ja hoitaja hyvän elämän mahdollistaja. Tutkimme, tuleeko hyvinvointi, palautuminen ja innostus samaan aikaan molemmille. Miten hyvyys ja hyvät teot vaikuttavat onnellisuuteen? Tuleeko onnellisuudesta yhteistä. Oletuksemme on, että tulee. Että voimme saada aikaan positiivisen kierteen, jossa hyvä elämä kasvaa. Koska oletuksemme on, että vanha ihminen on esisijaisesti ihminen. Samanlainen, kuin vähän nuorempi. Hän vain on elänyt vähän pidempään. Lyömme vanhuksille ja heidän hoitajilleen rintaan First Beat mittarit. Kolmen päivän ajaksi. Vanhustyön keskusliitolla on jäsenistössään useita pieniä yrityksiä, joissa vahvuutena on henkilöstön ja asukkainen yhteisöllisyys ja hyvä toistensa tuntemus. Vanhustyön keskusliitto valitsee yhden sellaisen ja aloittaa mittaukset. Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin mittaukset. Marraskuun loppupuolella.
Kuka tai ketkä kokeilun toteuttavat?
Vanhustyön keskusliitto ry valitsemansa jäsenensä kanssa. (Jos Kuhmo on tehnyt vastaavan kokeiluehdotuksen, yhdistämme voimamme). Tuotteistamme yhdessä Tamora Oy:n kanssa kokeilun niin, että pystymme saamaan tiedon ja uudet työnteon tavat myös osaksi konseptia, jonka voimme tarjota jäsenistöllemme.
Mikä on kokeilun kokonaisbudjetti ja miten se jakautuu maksajatahoittain?
4000€ tarvitsemme mittauksiin ja niiden mallinnukseen, 4000€ asiantuntijatyön ostoihin, 4000€ käytämme Vanhustyön keskusliiton omia resursseja. Tarvitsemme 8000€, jotta voimme toteuttaa hankkeen.
Millaista osaamista ja rahoitusta kokeilulla on käytettävissään?
Vanhustyön keskusliiton jäsenistössä on monipuoliset ja paikalliset olosuhteet tuntevat kehittämismyönteiset yritykset kautta maan. Vanhustyön keskusliitolla on resurssit tuoda uusia palvelukonsepteja, joilla paikalliset vahvuudet saadaan paremmin esille. Tamora Oy:llä on vahva osaaminen palvelutalojen kehittämisestä Hyvän Elämän taloiksi ja digitalisaation hyödyntämisessä. Hyvä on resurssit.
Kokeilun oppi
Saavuttiko kokeilu tavoitteensa?
Kyllä saavutti!
Mitä uutta tietoa kokeilulla saatiin?
Biohakkeroimme Honkalinnassa Kuhmossa, missä hoitajamitoitus on korkea (0,7). Biohakkeroimme Toivo-kodissa Lappeenrannassa, missä mitoitus on tavallisessa palveluasumisessa alle puolet tuosta. Kokeilussa kahden viikona ajan kymmenen hoitajaa teki asiat niin, että vanhusten elämä olisi mahdollisimman hyvää. Heillä oli 20 biohakkerivanhusta valmennettavanaan. Vanhuksia mitattiin First Beateilla, havainnoitiin ja heidän ja läheisten tuntemuksia kuunneltiin. Mielenkiintoista oli se, mitä vanhusbiohakkereiden 10 valmentajahoitajaa tekivät. He laittoivat tulen kotaan, ottivat makkaraa ja ykköskaljaa, metsonsiivet tunnistettaviksi. Veivät miehet tulille ja puhuivat metsällä olosta. He toivat musiikkiopiston tunnit sisään. Katselivat elokuvia. Toivat metsästäjäkortin luentoaineiston ja saivat konsultaatiota herrametsästäjiltä niin, että meni metsästäjäkortti keikahtaen läpi. He pidensivät työvuorojaan, että saivat rauhassa olla vanhusten kanssa. He katsoivat yhdessä tähtitaivasta. Koskettivat ohi mennessään. Pukivat lämpimästi päälle lumitöistä unelmoineelle vanhukselle ja laittoivat pyörätuolin eteen lumikolan ja alkoivat yhdessä puuhiin. Yksikään kymmenestä hoitajasta ei lisännyt mitään hoidollisia toimenpiteitä. Ei edes tuolijumppaa. Ei edes viriketoimintaa. Kaikki kysenealaistivat nykyisen tavan tehdä ja lähtivät etsimään uutta. Vanhusten mittaustulokset näyttivät, että he tiesivät, mitä tekivät. He tekivät vanhuksista ja itsestään onnellisia. Kuhmossa biohakkerointi tehtiin niin, että resurssia lisättiin, kaikki voitiin tehdä ylimääräisenä. Toki nämä muuttivat heti toimintaansa myös tavallisissa vuoroissa. Lappeenrannassa kaikki tehtiin tuolla niukalla resurssilla, vain työntekoa muuttamalla. Mikään tieteellinen tutkimus tämä ei ollut. Kuhan kokeilimme. Mutta mitään korrelaatiota mitoituksen ja vanhusten hyvän elämän välillä ei näytä olevan. Päätimme vielä biohakkeroida kylässä, jossa on pari tehostetun kuntoista vanhusta, mutta ei mitään palveluita. Biohakkeroimme aluksi kuusi ihmistä, puolet kylän asukkaista. Yksi omaishoitaja-omaishoidettava-pari. Ei kotipalvelua, ei mitään, eli mitoitus on olematon. Yksi oli työikäinen mies, muut eläkeläisiä. Tietysti yritimme tunkea heille palveluita. #omaterkkaolohuoneessa oli tärkein. Biohakkeroinnissa 86-vuotias vanhus vaihtoi pienet possulihamäärät hirveen ja kihti saatiin kuriin ja toinen pari sai kahden viikon kaurakuurilla pari akuuttia ongelmaa kuntoon. Eli lisäämällä terveydenhoitajan palveluita (virtuaalisesti) saatiin pienellä panostuksella aikaan paljon. FirstBeat -mittauksissa näkyi kananhoito, golfautolla liikkuminen, puiden tekeminen, rakennuspuuhat erittäin hyvinä. Myös huonot valinnat näyttivät tuottavan hyvää oloa ja onnellisuutta. Epäsäännöllinen elämä ja pieni lähes päivittäinen juhlinta. Puutarhanhoito kesät talvet. Yllättävää, että he kaikki olivat erittäin digiaktiivisia. Ruutuaika huiteli neljän tunnin paremmalla puolella. Päivittäiset askeleet olivat yli 10000 kaikilla, joita suoraan sairaus ei hidastanut. Nämä olivat oikeasti onnellisia ilman mitään mitoituksia. Koko järjestelmän kannalta olisi viisasta palkata tähän 12 hengen kylään kyläterkka. Joka kävisi mukana kaupoilla, tykkäisi kananhoidosta ja hoitaisi digitaalisesti siinä siinä sivussa 70 töölöläisrouvaa päivässä #omaterkkaolohuoneessa meiningillä, sen sijaan että mitoitus nostetaan 0,7 ään. Vanhuspalvelut ja vanhusten hyvä elämä mitä todennäköisimmin romahtaa, jos mitoitus nostetaan. Yksityiset palvelutuottajat eivät ole tuottaneet 0,5 mitoitusta, vaikka se on sovittu sopimuksissa. Se, tai korkeampi on AVIn myöntämissä toimiluvissa. Sen alitus on sopimusrikos ja se on myös laiton teko. Mikä saa meidät ajattelemaan, että jos se olisi 0,7 sitä yhtäkkiä alettaisiin noudattaa. Kokeilussa opittiin että mitoituksen kasvattaminen ei lisää vanhusten hyvää elämää. Meillä on maailman parhaat vanhukset. Sivistyneitä; kaikki osaavat lukea ja kirjoittaa. Hyväkuntoisia. Hyvissä varoissa. Meillä on maailman parhaat hoitajat. Haluttuja maailmalla ja eettisesti huippuja. Olemme saaneet kallistettua nämä maailmn parhaat vanhukset maailman parhailla hoitajilla maailman tehokkaimmin vaaka-asentoon. Koska teemme sitä vanhusten elämän viimeistä kotia sairaalaparadigmalla. Olemme määritelleet perustyön todella oudosti. Vanhusten auttaminen ruokailussa on perustyötä. Mutta vanhuksen kanssa syöminen ja juttelu ei sitten olekaan. Onko hymyily syöttäessä perustyötä vai vaiko vain ammatillinen etäisyys. Vanhuksen pesut on perustyötä. Mutta vanhuksen vieminen pihaan pystytettyyn telttasaunaan ei sitten olekaan. Vanhuksella oikeus päästä lääkäriin ja elämyksiin. Hoiva, kotipalvelut ja perusterveydenhuolto ovat kolme erillistä palvelua. Ne on erotettava toisistaan. Suomessa on 50000 tehostetun palveluasumisen paikkaa. Nykymitoituksella se on 25000 hoitajatyöpaikkaa. Lähihoitajia, sairaanhoitajia, terapeutteja. Lähihoitajista on huutava pula monilla alueilla. Kotihoito ei vedä hoitajia lainkaan sillä tavoin, kuin sen pitäisi. Jos mitoitus nostetaan, se merkitsee heti 5000 lähihoitajatyöpaikkaa. Nimenomaan lähihoitaja, koska se on alhaisin kustannustaso ja mitoituksen nostaminen lisää radikaalisti kustannuspainetta. Kaikki uudet paikat ovat varmuudella lähihoitajapaikkoja. Lisäksi paine siirtää nykyiset paikat alemman kustannustason paikoiksi kasvaa rajusti. Mainittu Esperi Care (joka ei varmasti ole sen kummempi kuin muutkaan) poisti kustannusten takia Esperi-lisää saadakseen 17€ palkkahyödyn. Sairaanhoitajan muuttaminen lähihoitajaksi tuo sen kaksikymmenkertaisena. Silloin tarvitaan tehostettuun arviolta 7000 lähihoitajaa lisää. Silloin loppuu fyssarit ja terveydenhoitajat ja kuntoutus aika lailla menee minimiin vanhuspalveluista. Ainakin ostoista. Mistä otamme 7000 lähihoitajaa? Automaattisesti ne tulevat ahtaalle ajautuneesta kotihoidosta. Ja kotihoito ajautuu entistä ahtaammalle ja aiheuttaa painetta tehostettuun palveluasumiseen. Kouluista emme voi ottaa. Kun eläkkeelle ja alalta pois siirtyy enemmän kuin kouluista valmistuu. Eläkkeelle siirtymisen kestämme, alalta pois siirtymistä emme. Voimme muuntokouluttaa työttömiä painopinnan valmistajia ja metsureita. Mutta muuntokoulutus on liian hidas eikä pysty ottamaan huomioon aiempaa ammattitaitoa. Metsurista tulisi kyllä mahtava vanhusten elämys- ja kotipalvelun tuottaja, mutta hoivassa hän menee hukkaan. Ainut realistinen on tuoda esimerkiksi 20000 ulkomaista työperäistä maahanmuuttajaa ja kouluttaa heidät. Mutta se on uskomattoman kallista. Eikä kaikki lainkaan tykkää työperäisestä(kään) maahanmuutosta. Se on siis poliittisesti hankala. Sitä paitsi, ratkaisisimme väärää ongelmaa. Vahvistaisimme vanhuspalveluissa rakennetta, joka ei mahdollista onnellista elämää. Ei vanhuksille. Ei henkilöstölle. Ei kenellekään. Meidän ei pidä ottaa yhtään mistään 7000 lähihoitajaa. Ratkaisu on ihan helppo. Ja sitä rakennetaan jo Vantaalla. Ja Porissakin. Emme tietenkään tiedä, millainen se on. Tulevaisuudenkuvassa ajatellaan ja ketteriä kokeiluja hahmotellaan näin 1. Ruokapalvelu irrotetaan laitosruokailu-teemasta ja kilpailutetaan erillisenä. Ruokapalvelun tuottaa 16€ päivähintaan ravintola tai pitopalvelu, joka avaa ravintolan myös ulkopuolisille. Kotiruokaa ja ravintolaruokaa rinnakkain. Myös yhdessä valmistellen. Silloin hoivaresurssia ei käytetä ruokaan ja 16€lla saa jo tosi hyvää. Vantaalla kokeillaan kilpailutus erillisenä yhdessä yksikössä, jossa on yhteisöasumista myös. Porissa kokeillaan kolmessa yksikössä viikonloppuruokailun kohdalla "Kokki kotiin lauantaisin" ja "Pitopalvelu sunnuntaisin" -työteemoilla. Saa nähdä mitä tulee. Mutta palvelutuottajille tämä on hyvä mahdollisuus. 2. Mitoitus ajatellaan 0,7. Mutta niin, että 0,5 on hoivaa ja 0,2 kuntouttavia elämyksiä. Se tarkoittaa, että emme vaurioita ammattirakenteita, mutta tuomme viittä vanhusta kohden hyvän elämän ei-hoitajataustaisen valmentajan yksikköön. Nykyisin aika normaalissa 100 hengen talossa se merkitsee kahtakymmentä pappia, lukkaria, talonpoikaa, kupparia... Se mahdollistaa uuden tavan tehdä työtä. Hoitajia ja terveydenhuollon henkilöstöä tarpeeksi, mutta sen lisäksi arjen ihan tavallista henkilöstöä ja kaikki toimimaan tavoitteena vanhan ihmisen hyvä elämä. Se on valtava työkulttuurin ero. Se ei onnistu vain sillä, että palkataan lisää avuksi ihmisiä. He solahtavat totuttuun.
Miten aiot viedä kokeilua tai sen tuloksia eteenpäin?
Vantaan vanhuspalveluissa on juuri aloitettu rakentamaan uutta vanhuspalvelukulttuuria kokeilusta saatua tietoa hyödyntäen. Tulokulman muutos, jossa katsotaan aidosti asiakkaan hyvää elämää, ja sitä tehään tosissaan. Olemme aloittaneet neljän kuukauden rekrykoulutuksen, jossa on mukana terveydenhuollon koulutettuja että muiden alojen ammattilaisia (kultaseppä, kaivinkoneen kuljettaja, kokkeja, taitoluistelija, musiikkijuontaja...). Heitä kouluttaa parhaat. Markus Maulavirta ja Emma Ivane ja kaiken maailman huiput. Tuottamaan elämyksiä. Ne eivät ole hoidollisia asioita, jotka tuottavat hyvää elämää. He työskentelevät neljän kuukauden ajan keskimäärin 30 tuntia viikossa siten silloin ja siellä, missä he hyödyttävät eniten. Luovat uutta. Luovat hyvää elämää. Palvelumuotoilevat vanhuspalvelut ihan uusiksi. Tehostetun palveluasumisen yksiköissä. Sairaalassa. Kotihoidossa. Avopalveluissa. Vanhuspalvelut yhdessä kaikkien erityisryhmien asumiseen liittyvien palveluiden kanssa. Koska vanhus ei ole mitenkään oma segmenttinsä. Vanhukset on ihan samanlaisia ja ihanan yhtä erilaisia kuin me kaikki. He ovat ihan kuin me muutkin. Eläneet vain vähän kauemmin. Vanhuspalveluihin syntyy vain yksi prosessi. Se on hyvä elämä. Sen omistaa vanhus itse. Suvereenisti. Siinä tavoitteena on luoda lisää hyviä päiviä, hetkiä ja vuosia vanhuksen elämään. Me pystymme kyllä siihen.
