Suomessa on globaalissa vertailussa ainutlaatuinen tilanne sen suhteen, että ruotsin kieli, de facto 5 % vähemmistökieli, on lainsäädännössä määrätty jokaikisen tutkinnon pakolliseksi osaksi. Korkeakoulujen tehtävänä ei pidä olla ruotsin kielen todistusten tuottajana toimiminen. Muutenhan korkeakouluilla on autonomia, mutta nimenomaan ruotsin kielen pakollisuus on lakisääteinen. Tämän ns. virkaruotsin ongelmat on tiedostettu jo 20 vuoden ajan, mutta asian ratkaisu on jumittunut poliittiseen jarrutukseen. Ehdotan kokeilua, jossa sellaiset alat, joilta ei valmistu ruotsinkielisten kielellisten oikeuksien turvaamisen kannalta relevantteja asiantuntijoita, vapautetaan ruotsin kielen osaamisen valvontatehtävästä. Erityisesti kyseeseen tulee teknilliset korkeakoulut, joista valmistuvat eivät toimi ruotsinkielisten kielellisten oikeuksien turvaamisen kannalta relevanteissa työtehtävissä.
Korkeakoulujen pakollisen ruotsin kielen opiskelun aiheuttamiin ongelmiin, esim. valmistumisen viivästyminen ruotsin kieleen käytettävien aikaresurssien takia. Ongelma koskee erityisesti ammattikorkeakouluja sekä teknillisiä aloja, joilla ei ole relevanttia funktiota ruotsinkielisen väestön kielellisten oikeuksien turvaamisessa. Vertaa lääketiede.