Pari- ja joukko-ohjelmoinnin käytänteet joustavan oppimisen mahdollistajina

Ohjelmistokehitys on työtä, jossa lähtökohtaisesti aina tehdään työtä, jota kukaan muu ei ole aikaisemmin tehnyt. Ainakaan samassa organisaatiossa ja avoimen lähdekoodin aikakaudella missään päin maailmaa. Jos joku olisi tehnyt jo saman toteutuksen, sen voisi kopioida ja käyttää suoraan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että työ on jatkuvaa oppimista, osaamisen on kehityttävä jatkuvasti ja tiedon kulkua mahdollisimman sujuvasti ihmisten välillä. Pari- ja joukko-ohjelmointi ovat näissä olosuhteissa syntyneitä käytänteitä, jotka tukevat näitä tarpeita.

Pariohjelmoinnin periaatteita voidaan soveltaa muuhunkin tietotyöhön, kunhan vähintään toisella parista on jokin aavistus siitä mitä pitäisi saada aikaiseksi. Parityöskentelyä käytetään usein uusien ihmisten perehdyttämisessä. Toinen keskeinen käyttökohde on osaamisen kehittäminen ja tiedon jakaminen kahden eritaustaisen kokeneen asiantuntijan välillä. Perusajatuksena tämän tyylisessä parityöskentelyssä on se, että toinen parista on tietokoneen (tai muun työkalun) käyttäjä ja toinen kertoo mitä hänen pitää tehdä. Ja vuoroa vaihdetaan jatkuvasti, jotta molemmat pääsevät kehittämään varsinaista osaamista, että tehtävän ajattelua ja selittämistä toiselle ihmiselle. Joukko-ohjelmoinnissa on sama periaate, mutta kertojan paikalla onkin koko tiimi ja kuskivuoro kiertää. Joukkotyöskentely toimii erityisen hyvin jonkin kaikille uuden asian opetteluun yhdessä.

Minulla on kokemusta näistä käytänteistä ohjelmistokehittäjänä ja oppijana, sekä organisaatiovalmentajana näiden kouluttamisesta ja fasilitoinnista. Nyttemmin enemmän oppimisen tieteeseen ja pedagogiikkaan tutustuneena, ymmärrän myös paremmin miksi nämä käytänteet toimivat niin hyvin, enkä myöskään nää mitään syytä miksei ne toimisi missä tahansa. Yleinen väärinkäsitys parityöskentelystä on se, että se puolittaa työtehon, koska kaksi ihmistä tekee samaa työtä. Käytännössä olen nähnyt jopa rutiininomaisessa työssä merkittävää tehokkuuden parantumista parityöskentelyn avulla. Ja kun kyse on uuden oppimisesta päästään aivan eri luokkaan kuin yksin opiskelemalla tai perinteisillä koulutuksilla. Usein sanotaan, että opettaminen on paras tapa oppia ja se onkin totta, mutta yhdessä oppimisesta toisen ihmisen kanssa on samantasoinen hyöty.