Sienirihmastolla hiilinieluja peltomaahan

Teen sienirihmastotutkimusta Helsingin yliopistolla osana tutkimusryhmää. Ilmastonmuutoksen hidastaminen on yhteinen huolenaiheemme. Saimme tutkimustyön sivutuotteena idean, joka ei liity käsillä olevaan tutkimusaiheeseen, mutta toimisi nopeasti hiilidioksidin sitojana ja olisi kenen tahansa toteutettavissa. Haluaisimme tutkimusavustuksen turvin tehdä systemaattisen tutkimuksen ja teetättää kenttäkokeen tulosten tueksi perusteelliset maa-analyysit. Haluaisimme myös testata kollegani kanssa, onnistuuko sienirihmaston lisäys tunkiossa ja sienten itiöemien tuotanto kauran aluskasvina.

Meillä on lähipiirissä eläkkeelle jäänyt sianlihantuottaja, hevoskasvattaja ja vannoutunut lihansyöjä. Isä(ntä) joutui terveyssyistä luopumaan ensin sioista ja nyt myös voimien heikettyä hevosista. Isäntä pyrkii tuottamaan edelleen ruokansa itse ja kasvattaa kevyemmin hoidettavia eläimiä, kuten broilerkaneja, kanoja, kalkkunoita ja viiriäisiä. Pyrimme tässä projektissa pienentämään aluksi tämän yhden kansalaisen/talouden ravinnon hiilijalanjälkeä lisäämällä lähiruokaan sieniproteiinia ja jos kokeilu onnistuu, niin tavoittelemme samaa laajemmassa mittakaavassa. Lisäksi meillä on hypoteesi: sienirihmasto parantaa maaperän biohiilen sidontaa ja symbioosin kasviosapuoli laajentaa tehokasta juuripinta-alaa ja imee maasta huomattavasti enemmän vettä ja ravinteita.

Biohiilen vaikutuksia maaperän kemiallisiin ominaisuuksiin ovat muun muassa vähentynyt happamuus, lisääntynyt ravinnepitoisuus, sekä ravinteiden pidätys ja kationinvaihtokapasiteetti.

Tilalla olisi projektiamme varten valmiiksi hyvin kompostoitunut lantatunkio ja hevosilta vapautunutta laidunmaata, traktori ja muut viljelyyn tarvittavat laitteistot. Vuokraamme 1/2 ha maata, joka valmistellaan ensin samalla tavalla ja jaetaan sen jälkeen tasakokoisiin testipalstoihin, joista 3 satunnaistettua lohkoa käsitellään sienirihmastolla ja 3 lohkoa jää vertailupalstoiksi ilman rihmastokäsittelyä. Maksamme paikalliselle viljelijälle tarvikkeet, siemenet, rikkakasvitorjunta-aineet, polttoaineen ja korvauksen välineistön käytöstä, sekä palkkakulut viljelijälle, tutkijoille ja tutkimusavustajille. Tavoitteena on työllistää nuorisoa rikkakasvien torjunnassa ja sadon käsittelyssä ja markkinoinnissa. Teetämme palstamittaukset ja vertailevat maa-analyysit ja matkustamme muutamaan kertaan paikalle julkisilla kulkuvälineillä. Budjetti on n. 7000-8000 €.

Taustana tälle projektille on, että kasvatimme lapsuudessani äidin kotitilalla herkkusienirihmastoa lantapatterilaatikossa, mutta laatikosta ei saatu ainoatakaan herkkusientä. Laatikko kipattiin syksyllä lantatunkioon ja unohdettiin. Tunkio levitettiin seuraavana keväänä peltoon, peltoon kylvettiin ohraa ja ohra puitiin syksyllä. Sänkeen alkoi nousta valkoista sienenlakkia ja meidän piti kutsua biologiaa opiskeleva serkkuni tunnistamaan sienet, ennen kuin valkoisiin sieniin uskalsi koskea. Hän totesi, että on kyllä harvinaisen laaja peltoherkkusieniesiintymä. Keräsimme pellosta monta ämpäriä herkkusieniä.

Haluaisimme tutkia, onnistuuko sattumaa toistamaan ja kohentaa entisen lihantuottajan motivaatiota ei-eläinperäisen ruuan viljelyyn ja kuluttamiseen. Haluamme myös vertailla, millä tavalla sienirihmasto vaikuttaa kauran kasvuun, vedenottoon ja maan biohiilensidontaan. Jos kokeilu onnistuu ja sienirihmastosta ei ainakaan ole haittaa viljan kasvulle, sen saa vapaasti kopioida kaikille Suomen kauraa kasvaville hehtaareille. Toivomme hartaasti, että kansamme alkaa syödä ilmastoystävällisempää ravintoa.

Projektin aikaansaamaa satoa pyritään myös myymään terveellisenä lähiruokana naapurustolle ja muille kiinnostuneille, kauralyhteinä lintujen talviruokintaan, tavoitteena samalla parantaa alueen yhteisöllisyyttä. Voimme myös jatkossa opastaa viljelijöitä sienirihmastojen lisäyksessä ja sienisadon hyödyntämisessä.