Suomessa tuotetun villan hävikin minimointi ja tuotantoketjun optimointi

Kokeilussa halutaan etsiä kotimaisen villantuotannon ongelmakohtiin ratkaisuja. Tällä hetkellä iso osa jopa tekstiiliteollisuuteen kelpaavasta villakuidusta menee hukkaan, koska puuttuu tieto ja tahto käyttää kotimaista villaa sille sopiviin käyttötarkoituksiin. Samalla voidaan käyttää tällä hetkellä hukkaan menevää raaka-ainetta arvokkaana lannoitteena ja eristeenä toteuttaen kiertotaloutta. Tällä hetkellä perinnerakentajat tilaavat villaeristeen Saksasta, tekstiiliteollisuuteen tulee pesty, käsitelty kuitu Isosta Britanniasta ja maanparannusaineita monista eri maista. Kokeilussa etsitään ratkaisuja voidaanko näitä tuotteita saada villan lajittelulla, pesulla ja erilaisilla käsittelyprosesseilla käyttöön paikallisesti.

SAAVUTTIKO KOKEILU SILLE ASETETUT TAVOITTEENSA?

PESUTIIMI:

Kyllä. Saimme mielestämme pienimuotoisilla kokeiluilla selville suomalaisen villan pesutekniikan sekä asetimme testeissä useamman kerran mielestämme parhaan pesuaineen kyseenalaiseksi. Perehdyimme lainsäädäntöön sekä asetuksiin mitä tulee eläinperäisen sivutuotteen kategoriassa 3 eli villan ulkomailla pesettämiseen.

Teimme suuremman noin 500 kg pesutestauksen rahtina.Totesimme tämän kustannuksiltaan kannattamattomaksi ja laadultaan riittämättömäksi meidän tarpeisiin. Kustannusten ollessa kokeilumme luokkaa yksikin pesettämiskerta ko. pesulassa rahteineen on saman hintaista kuin paikallisen pesukoneen hankinta. Lisäksi tulee vielä ekologiset näkökohdat sekä hiilijalanjälki.

Lopullisen pesutuloksen villaa vertasimme omiin pienimittaisiin testauksiimme. Testausten perusteella päätelmä oli, että teollisen pesukoneen pesuohjelmaan tarvitaan suomalaisten alkuperäisten lammasrotujen villan ominaisuuksia ajatellen omat spesifioidut parametrit. Useiden konetoimittajien kanssa on käyty neuvotteluja.

LVI Kylmä-Turusen kanssa pohdittiin uusiutuvien energialähteiden käyttöä pesun yhteydessä. Aurinkokeräimien ja ilma-vesilämpöpumppujen avulla saamme säästettyä energiaa koko pesuprosessissa. Lisäksi LVI Kylmä-Turunen on erikoistunut veden suodatustekniikkaan ja heiltä tulevalla kalustolla saamme lämmön- ja kosteuden/kuivatuksen talteenottoon tarvittavan laitteiston.

Nanoparin kanssa teimme onnistuneet villan kuivauskokeet. Näytteen kuivausaika oli 3 minuuttia. Kuivaukseen tarvittiin 40% koneen tehosta. Kuivatussa näytteessä 75% villaa 25% vettä. Biomassan kuivausta emme suorittaneet biomassassa olevan heinän vuoksi. Isompi erä voitaisiin kuitenkin ajaa yhden koneen läpi, jolloin saadaan aikaan massa, joka voidaan kuivata. Tämä biomassa on jatkossa pesuvedestä suodatuksen jälkeen jäänyt massa, joka menee infrapunakuivaukseen ja siitä uusiokäyttöön.

POHJOISEN TIIMI:

Meidän pohjoisen tiimin osalta kyllä.

ETELÄN TIIMI:

Kokeilulle asetettiin uudet tavoitteet villakokeilujen yhdistämisen myötä ja ne saavutettiin. Kokeiluperiodin fokus painottui eniten tiedonkeruuseen ja tuote- ja tuotannon suunnitteluun, jotta oikeanlainen, täysin luonnonkuituinen, sukkalanka voidaan tuottaa Aurinkokehrän mallistoon. Kokeilun tuloksena on koottu tarvittava tieto ja luotu kontakteja, jotta suunnitelma sukkalangan tuotannosta on voitu tehdä. Tuloksena on ensimmäiset koe-erät lankaa Pyysin Susanna Kääriäisen ja Eliisa Kivekkään mukaan kokeilun tiimiin, asiantuntijoiksi, koska heillä on laajaa kokemusta kotimaisen villan kanssa toimimisessa, eri alueilla. Keskustelujen jälkeen pienimuotoisista kehräyskokeilu ajatuksista luovuttiin jo kokeilun alkuvaiheessa.

Asiakaskyselynä selvitetiin, keväällä 2019 käytyjen käsityömessujen aikana ( Aurinkokehrän esiintymiset: Tukholma SE, Helsinki, Edinburgh BR, Dieppe FR, Groningen NL), minkälaiselle tuotteelle on kysyntää. Messuilla tutkittiin myös minkälaista tarjontaa on, sekä hankittiin verrokkimateriaalia. Lisäksi keskusteltiin villa-asiantuntijoiden kanssa lammasroduista, villan lajittelusta ja sen käyttökohteista, mm. Woolist:in Zoe Fletcherin kanssa Edinburghissa (thewoolist.co.uk).

Paikallisten lampureiden keskuudesta kartoitettiin minkälaista villaa tuotetaan ja mitä sille tapahtuu. Tavoitteena oli löytää muutama tila, jonka villaa ei nyt hyödynnetä ja auttaa ja vaikuttaa siihen, että sille löytyisi hyötykäyttö. Kevään aikana vierailtiin viidellä lammastilalla ja todettiin, että villaa on lähialueella paljon tarjolla. Pieni erä Texel rotuisen, Texel- Rygja risteytyksen ja Suffolk lampaan sekä Suomenlammasristeymien villaa saatiin pesu- ja värjäyskokeiluun. Eliisan toimiessa kontaktihenkilönä Uudenmaan lampureihin, saatiin myös tietoa kokeilusta heille. Haastatellut tilat tuottavat n. 200 – 300 kg hyvää kesävillaa vuodessa ja koska tässä vaiheessa voidaan käsitellä ehkä 500 kg parin tilan tuotto riittää.

Kolmen suuremman kotimaisen kehräämön kanssa keskusteltiin sukkalangan tuottamisesta, ja mitä kotimaisen villan muokkaaminen tuotantoon vaatisi. Koska Aurinkokehrän malliston muut langat on kampalankaa, ja yksi hyvä verrokkilanka Salon Angoran tuotantoa, aloitettiin kysely sieltä ja saatiin laatukriteerejä heidän tuotantolinjaansa ajatellen. Kampalankaa varten tarvittaisiin topsia, jota ei nyt Suomessa pystytä tuottamaan, mutta se saattaisi tulevaisuudessa olla mahdollista Gotlannissa. Pirtin Kehräämön kanssa on jo tiivis yhteistyökontakti, ja heiltä tilattiin kokeiluerä. Myös Virtain Villan kanssa käytiin keskusteluita ja saatiin kokeiluerä lankaa, jonka perusteella on mahdollista tehdä jatkosuunnitelmia. Isokummun Kehräämöstä saatiin myös erä Suomenlampaanvillalankaa verrokkimateriaaliksi.

MITÄ OPITTIIN? MITÄ KONKREETTISIA TULOKSIA TAI UUTTA TIETOA KOKEILULLA SAIT? NIMEÄ KAKSI KESKEISTÄ OPPIA JA MITÄ VINKKEJÄ ANTAISIT TOISILLE KOKEILIJOILLE?

PESUTIIMI:

Saimme selville millä tekniikalla pestynä suomalainen lampaanvilla saadaan kestämään pesussa vahingoittumatta. Mikä on pesuaineen merkitys, annostus, ekologisuus ja biomassan kierrätettävyys.

Villan asema Euroopassa ja maailmanlaajuisesti ei ole ansaitsemassaan asemassa. Tulevaisuudessa tulisi pyrkiä muovittomuuteen jolloin villan arvostus luonnonkuituna nousee. Edelleen monissa maissa hävitetään Suomen tavoin valtavia määriä villaa koska lajittelu, logistiikka ja pesu on hoidettu huonosti. Tulevaisuudessa voimme olla tilanteessa, että tämä ongelma kaatuu alkutuottajien niskaan. Villa luokitellaan Euroopan unionissa eläinperäiseksi sivutuotteeksi kategoriaan 3. Pesemättömän villan vienti ja tuonti on jo nyt vaikean byrokratian vaativaa toimintaa. Suunnitteilla on, että villan alkutuottaja on velvollinen kirjaamaan minne ja kuinka paljon villaa on kerinnän jälkeen luovuttanut. Mikäli tämä toteutuu ja villaa ei saada pois kategoriasta 3, alkutuottaja on entistä hankalammassa asemassa. Kaikki tämä puoltaa sitä että Suomeen on saatava oma logistiikka- ja pesulatoiminta järjestettyä mahdollisimman pian.

Vinkkinä muille kokeilijoille: Kannattaa toimia analyyttisesti ja systemaattisesti. Kokeilu vie aikaa, mutta on antoisaa. Motivan järjestämiin koulutuksiin kannattaa osallistua. Ne ohjaavat kokeiluita oikeaan suuntaan. Suomessa on paljon opeteltavaa asiassa, jota meille kokeilijoille on korostettu koulutuksissa: Pelatkaa samaan maaliin.

POHJOISEN TIIMI:

Opimme valtavan paljon, kokeilussa mukana ollut monialainen tiimi edusti laajasti osaamista prosessin eri vaiheista. Opimme kuiduista, verkostosta ja asiakkaiden innostuksesta lampaanvillaa kohtaan pesutuotteissa sekä saimme kehitettyä tähän vaiheeseen valmiit tuotteet.

Mitä vinkkejä toisille kokeilijoille? Kapeillekin kuluttajamarkkinoille löytyy uusia tuotetarpeita, joihin villa tarjoaa ratkaisun. Tässä ajateltiin, mitä uutta tapaa voidaan tuoda peseytymiseen. Kaikessa tekemisessä toimiva materiaalihuolto on tärkeä.

ETELÄN TIIMI:

Suunnittelussa lähdettiin liikkeelle perusolettamuksesta, että karkeamman villan määrän ja tiukemman kierteen avulla villalangan kestoon voidaan vaikuttaa tarpeeksi, jotta siitä saadaan sukkana kestävä laatu. Tätä vahvistamaan löytyi sekä kirjatietoa että kokemuksia kehräämöistä.

Kevään aikana on selvitetty minkä laatuinen villa soveltuu kehrättäväksi, miten paljon tarvitaan karkeampaa villaa, jotta kestävyys parantuu, mutta saadaan kuitenkin pehmeä tuntu. Villalaatuja voidaan sekoittaa, mutta myös risteytysvillat ovat kiinnostava alue. Tämä antaa loputtomasti mahdollisuuksia laadunkehitykseen, mutta materiaalierät ja niiden saatavuus sanelevat tulosta. Verrokkimateriaalien avulla on tutkittu muiden ratkaisuja ja asetettu tavoite omalle suunnittelulle. Kestävyysperiaatteet ja kriteerit ovat:

kesto, tuntu, paksuus, ulkonäkö ja käytettävyys. Hankauksenkestotestausta päästään tekemään kun lopullisesta villalaatujen koostumuksesta päästään kehräyttämään lankaerä.

Keskustelemalla, villaa tutkimalla ja alan kirjallisuutta lukemalla selviää, että villan laatuun vaikuttaa hyvin monta tekijää, eikä lajittelu rodun mukaan ole ainoa kriteeri. Suurempiin tuotantoeriin on aina sekoitettava eri laatuisia villoja ja tasalaatuisen tuote-erän toistaminen on haastavaa, koska tarvitaan hyvin suuri määrä villaa, josta voidaan valikoida samanlaatuista materiaalia. Näin voidaan toimia suurissa villantuotantolaitoksissa mm. Englannissa, mutta Suomessa on hyväksyttävä , että jokaisessa tuotantoerässä on erilaisuutta. Tasalaatuisuuden vuoksi monet kehräämöt suosivat ulkolaista villaa.

Tieto siitä että villalle on käyttö ja ottaja, on saatava lampurille hyvissä ajoin, jotta he suunnittelevat ja tilaavat keritsemisen silloin kun villa on hyvää. Muussa tapauksessa lihantuotantoon pidettäviä lampaita ei ehkä keritä kuin kerran vuodessa ja tämä vaikuttaa haitallisesti villan laatuun ja käyttömahdollisuuksiin. Kun lähdetään tuottamaan materiaalia alkutuotantoa huomioiden, on aikataulussa huomioitava jokainen askel ja suunnittelusta tie uudeksi valmiiksi tuotteeksi voi viedä vuoden tai vuosia, kun tuotetta parannellaan ja kehitetään edelleen.

Tehtiin myös laskelmia siitä mitä kustannukset rahteineen voisivat olla eri tuotantotapa vaihtoehdoissa olla. Sukkalangasta ei ehkä olla valmiita maksamaan samaa kuin hienommasta langasta, joten tuotantokustannukset on suhteutettava tähän.

MITÄ TAPAHTUU KOKEILUN PÄÄTYTTYÄ? MITEN KOKEILUSTA VOI SKAALATA ISOMMAN MITTAKAAVAN TOIMINTAA JA MITÄ SE VAATII?

PESUTIIMI:

Kokeilun päätyttyä alkavat teollisen mittakaavan pesukoneen testaukset. Koneeseen liitetään LVI Kylmä-Turusen kanssa yhteistyössä mietittyjen uusiutuvien energialähteiden hyödyntäminen pesuprosessissa.

Kun kiertotalouden periaatteita noudattava yksi teollinen pesukone saadaan testattua ja tarvittaessa ohjelmointia tarkastettua näillä opeilla ja tuloksilla, on mahdollista pestä kaikki suomalaisten alkuperäisten lammasrotujen villat. Risteytysvillojen ja muiden rotuisten lampaiden villojen pesu on mahdollista, mutta pesuohjelmaa täytyy muuttaa eri villojen ominaisuuksien vuoksi. Suuremmassa mittakaavassa villan peseminen vaatii pesulan tai useampia pesuloita.

Jotta pesulatoiminnasta saadaan järkevää, tarvitaan villan lajitteluun ja lampureiden kouluttamiseen oma organisaatio.

Ehdotuksissamme on ollut mukana myös hollannin mallin mukainen tiimi, joka hoitaa kaiken kerintään liittyvän lammastilalla. Ammattilainen toimittaa useamman tilan villat suoraan pesuun. Tähän opetustyöhön ja logistiikan kehittämiseen tarvitsisimme rahoitusta valtion taholta.

Kansainvälistä verkostoitumista eri alan tapahtumissa, joissa ajetaan villan ja luonnonkuitujen asiaa.

Kampanjoita ja koulutusta joissa tuodaan esille suomalaista villaa.

Näiden toimien lisäksi maahamme tarvitaan uutta nykyaikaista kehräystekniikkaa, uusia kehräämöitä nykyisiä unohtamatta.

Suomessa on osaamista. Koko ajan, vuosikymmenet, ongelmana on ollut villan pesu. Moni suomalainen yritys tai yrittäjä on siirtynyt ulkomaisiin lankoihin sillä kotimaista lankaa on ollut vaikea saada kehräämökapasiteetin vuoksi.

POHJOISEN TIIMI:

Suomesta arktisen villatuotannon keskus

Suomessa tuotettu villakuitu on herättänyt kansainvälistä kiinnostusta. Asiakkaat ovat innostuneet suomalaisen luonnon puhtaudesta, raikkaudesta ja heidän mielissään on syntynyt kuvia lampaista revontulten ympäröimässä maisemassa.

Mitä se vaatii? Koko kuitutuotannon prosessi pitää saada kuntoon laadukkaasti. Tämän kokeilun aikana olemme tunnistaneet pullonkauloja, joita ovat mm. lajittelu ja pesu. Laadukkaiden designtuotteiden suunnittelu voi toteutua lajittelu- ja pesuprosessin uusien kokeilujen ja investointien myötä. Lisäksi arktinen villakuitu vaatii mittavan brändäyksen.

ETELÄN TIIMI:

Koe-erien lankoja tullaan värjäämään luonnonväreillä, teollisilla värjäyskoneilla, jotta saadaan tietoa niiden tunnusta ja vahvuudesta valmiina tuotteena. Tämän perusteella edetään seuraavaan vaiheeseen.

Koska villan prosessointi teollisessa mittakaavassa vaatii suuria eriä villaa, ei lopullista koostumusta voitu kokeilla, mutta kerätyn tiedon perusteella tehtiin suunnitelma ja ensimmäisestä tuotantoerästä on alustavasti sovittu. Tämäkin erä, vaikkakin se on kohtuullisen suuri, on kokeiluerä, jonka perusteella voidaan sitten tehdä kestotestausta ja pohtia miten mahdollista seuraavaa erää voidaan kehittää. Ennenkuin lähdetään käsittelemään 500 kg villaerää, on hyvä tietää enemmän langan todellisesta kestosta, sen käyttäytymisestä tuotannossa ja kysynnästä. Kun saadaan valmiiksi kehräämössä kehräytetty “raakalanka”, päästään suunnitteleman viimeistelyjä: sukkalankatuotteen ilmettä, värityksiä ja myyntiasua.

Sukkalankaa on kysytty jo kovasti, ja kun tuotantoa nyt rakennetaan teollisessa mittakaavassa, voidaan lankaa toivottavasti tuottaa suurempia eriä, ja näin lisätä kotimaisen villan käyttöastetta tulevaisuudessa.

YHTEINEN OPPI

PESUTIIMI:

Kolmen kokeilun yhdistämisen kannalta katsottuna:

Opimme, että sanaa “villa” voidaan lähestyä monelta  eri taholta ja se luo oppimiselle hedelmällisen pohjan. Kokeiluita yhdistettäessä aiempi yhteistyö tai yhteiset kokemukset voivat tehdä yhteistyöstä entistäkin hedelmällisempää. Kokeilun vastuita ja tehtäviä jaettiin uudelleen ensimmäisessä yhteisessä palaverissa. Vastuualueita määritettiin kunkin tiimin osaamisen mukaan.

Jokaisella kokeilijalla on ollut mahdollisuus päivittää kokeilukorttia ja facebook-tiliä. Olemme eläneet kokeilun aikana myös sen tuomien haasteiden mukaan. Tämäkin on osa kokeilun oppia.

Kokeilu saavutti osin sille asetetut tavoitteet. Kolmen erilaisen villa-aiheisen kokeilun yhteen sovittaminen on ollut haastavaa. Kokeilun oppina olemme nähneet vuorovaikutuksen tärkeyden.

Kaikkia asetettuja tavoitteita ei saavutettu, mutta niistä kukin tiimi kirjoittaa omissa loppuraporteissaan. Joillakin osa-alueilla saimme toteutettua asioita kokeilun ulkopuoleltakin ja jaettua kokemuksia esimerkiksi villan tulevaisuuden suhteen.

Yhdessä opimme, että tuotteistaminen villan suhteen on todellakin järkevää aloittaa alhaalta ylöspäin. Tietoisuus erilaisista villakuiduista on lisääntynyt. Lajittelun merkitys on kasvanut tiedon myötä. Jopa maailmanlaajuisessa villa konferenssissa luennoitsija sanoi: “ilman lajittelua villa ei ole minkään arvoista.”

Olemme yhdessä sopineet, että Pesutiimi hakee jatkoa. Tällaisenaan kolmen eri kokeilun yhdistäminen jatkokokeilua varten ei ole järkevää. Tämä ei kuitenkaan poissulje yhteistyötä tiimien välillä tulevaisuudessa.

POHJOISEN TIIMI:

Pohjoisen tiimissä keskityttiin kehittämään villaista pesutuotetta alkuperäistä kokeiluideaa modifioiden. Koska mukana villakokeilussa on ollut myös kaksi muuta tiimiä, joissa on lampureita ja villan jatkojalostajia, tietoa erilaisista villakuiduista on saatu hyvin.

Käsin huovutuksessa on hyödynnetty Sievistä toimitettua suomenlampaan- ja kainuunharmaksen villaa. Toisena erilaisena materiaalina on kokeilussa hyödynnetty Kultavillalta ostettua, neulahuopakoneella tehtyä valmista huopaa sekä neulahuopaa. Myös Etelän tiimiltä saatiin näytteet tasohuopakoneella huovutetusta villamateriaalista. Koekappaleista saatiin jälleen innostavaa jälkeä. Tasohuopa vaikuttaa saman oloiselta kuin käsin huovutettu. Palautteissa asiakkaat ovat kehuneet käsin huovutettuja pehmeiksi ja mukaviksi.

Käsin huovutettuja pesulappuja on testattu matkailuyrityksissä asiakkaiden toimesta ja erilaisissa saunatapahtumissa niin Sievissä kuin Kittilässäkin. Käyttäjäraati piti tuotetta sympaattisena ja innostusta herättävänä.

Käsin huovuttamalla kustannukset ovat huomattavan suuria, mutta se täytyy huomioida hinnoittelussa. Kysymyksessä voisi olla ns. luksustuote yhdessä luonnonmukaisen puhdistusaineen kera.

Valmiista huovasta tehtyjä pesulappuja on testattu parin tiimin toimesta sekä tiimin perheenjäsenten kesken. Ensimmäiset versiot osoittautuivat turhan suuriksi. Pienen muutoksen myötä toteutimme uuden mallin. Tuote sai myös oman nimen pitschaus – videon valmistelun yhteydessä ja niin syntyi pesuvilla.

Pesuvilla yhdistettiin luonnonkosmetiikan kera tarjottavaksi retkituotteeksi ja se lanseerattiin Oulun Pohjois-Suomen Erämessuilla 18-19.5. Kiinnostusta oli runsaasti ja saimme paljon keskusteluita suomalaisesta lampaanvillasta. Saatujen asiakaspalautteiden mukaan voidaan todeta, että olemme saaneet uuden tavan peseytyä kestävällä ja luonnonmukaisella tavalla.

HUOMIOT:

• Suorat kontaktit villan tuottajiin ja jalostajiin ovat tärkeitä tuotannon suunnittelussa. Erilaisista palveluista on vaikea saada tietoa, jos kontakteja ei ole, niistä ei löydy tietoa internetistä

• Villan pesulla on merkitystä lopputuotteeseen

• Myös erilaiset kuidut näkyvät ja tuntuvat käsin huovutuksessa

• Hyvinvointituotteissa pitää ottaa huomioon mahdollinen Orf –virus
• Kotimaisen lampaanvillan hyödyntämisen lisäämiseen tarvitaan investointeja pesuun, lajitteluun ja koulutukseen sekä puoliteolliseen huovutukseen

• Kotimainen lampaanvilla tarvitsee julkisuutta ekologisena ja eettisesti tuotettuna luonnonmateriaalina

Kestävä kuluttaminen = pesuvillan kierrättäminen ihmisen iholta kotitalouden siivoustuotteeksi

ETELÄN TIIMI:

Ryhmässä keskusteltuna ajatuksena oli, että villan pesu- ja värjäysprosessin yhdistämisellä voisi saavuttaa ekologisemman tuotantoprosessin. Tämä on kiinnostava ajatus jota pienimuotoisesti kokeiltiin. Kuitenkin villanpesu ja värjäys ovat normaalisti aivan eri vaiheessa villatuotteen valmistusta, vaativat eri konekannan ja ovat eri ammatilaisten erityisosaamista. Värjäys on osa tuotesuunnittelua ja viimeistelyä. Olisi kiinnostavaa kehitää käänteistä tuotantoprosessia, mutta se olisi ihan oma kokeilunsa. Kokeilussa on opittu mm. että villan hävikki kehruuvaiheessa on suuressa mittakaavassa huomattava ja värjätyn villan arvo on niin suuri, ettei sen hävikiksi joutumiseen ole varaa. Mutta sille materiaalille voisi toki löytyä muita käyttökohteita...