Tekoäly aktivoimaan lapsia liikkumaan yhdessä

Tekoäly tarvitsee oppiakseen suosittelemaan toimintaa ainakin seuraavanlaista dataa:

• Toimintaresepti tietokanta (leikkien ja pelien säännöt, jonka yhteydessä tiedot ikärajoista, vaativuudesta ja arvio kestosta)
• Leikkipaikat (OpenStreetMapista toimintapaikat)
• Tapahtumatietoa (mitä-missä-milloin)
• Kaveritiedot esim. puhelinnumeron kautta tietää ketkä tuntee toisensa.
• Kiinnostusprofiili (matchmaking, tuntemattomien kanssa)
• Henkilöiden osallistumistietoa

Miksi liikunnan lisäämiseen tarvitaan erilaisia ja monipuolisia toimia?

Liikunta-aktiivisuus vähenee huomattavasti kasvun ja kehityksen aikana lapsuudesta nuoruuteen ja edelleen aikuisuuteen (Ingram, 2000; Sallis, 2000). Lasten ja nuorten arkiliikunta on vähentynyt ja istuminen on lisääntynyt viimeisten vuosikymmenien aikana (Booth ym. 2015). Nykyisin suuri osa suomalaisista lapsista ei saavuta heille annettuja suosituksia fyysisestä aktiivisuudesta ja fyysisestä passiivisuudesta (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2016:21). Aikaisemmissa lasten ja nuorten liikunnan lisäämiseen tähtäävissä tutkimuksissa toimien vaikutukset liikunta-aktiivisuuteen ovat olleet melko pieniä ja tulokset osin ristiriitaisiakin (Dobbins ym. 2013; Metcalf ym. 2012). Liikunnalla on kuitenkin keskeinen osa lasten ja nuorten kasvussa; se vaikuttaa myönteisesti sydän ja verenkiertoelimistön, luuston ja aivojen terveyteen, sen on havaittu olevan positiivisesti yhteydessä hyvinvointiin sekä oppimiseen (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2016:21).

Mitkä asiat lisäävät lasten ja nuorten liikettä?

Ulkonaolon on havaittu olevan yhteydessä runsaampaan liikunta-aktiivisuuteen lapsilla ja nuorilla (Tremblay ym. 2015). Lisäksi erityisesti teini-ikäisillä runsaampi sosiaalinen tuki sekä korkeampi minäpystyvyys on yhdistetty vähäisempään liikunnan vähenemiseen (Craggs ym. 2011). Itselle sopiva liikunta, yhdessä liikkuminen ja positiiviset liikuntakokemukset voivat lisätä lisätä liikuntaan liittyvää minäpystyvyyttä ja tukea liikunta-aktiivisuuden kehitystä lapsilla ja nuorilla. Usein ongelmana on kuitenkin liikkumisseuran ja mielenkiintoisen liikunnan muodon löytäminen.

Miten liikuntaa voisi sitten edistää tehokkaammin?

Liikuntakäyttäytymisen kehittyminen on yksilön ja eritasoisten ympäristöjen monimutkainen vuorovaikutusprosessi, joka tulee ottaa huomioon liikunnan edistämisessä. Sosioekologisten mallien mukaan ympäristötekijöiden vaikutukset eri lapsiin ovat yksilöllisiä ja riippuvat tilanteista, joissa vaikutukset tapahtuvat (Gubbels ym. 2014). Lasten ja nuorten liikkumiseen vaikuttaa esimerkiksi lähiympäristö, joissa lapsi itse on konkreettisesti läsnä, kuten koti, päiväkoti ja koulu. Lisäksi perheessä, varhaiskasvatuksessa ja koulussa tapahtuvilla liikkumistilanteilla on keskeinen merkitys lapsen tottumusten ja asenteiden syntymisessä. Erilaisilla liikkumispaikoilla ja niiden käytön mahdollistaminen, kuten koulujen liikuntapaikkojen käyttöaikojen suunnittelu yhteistyössä kunnan kanssa lapsille sopiviin ajankohtiin, on merkitystä kuinka paljon lapset voivat liikkua.

Linkkejä:

Kokeilun Twitter tili: https://twitter.com/tekoaly_aktivoi

Yksinäisyyden vähentäminen avoimella tapahtumatiedolla - idea:

https://www.kokeilunpaikka.fi/fi/experiment/537/

Lähteet:

Dobbins M ym. School-based physical activity programs for promoting physical activity and fitness in children and adolescents aged 6 to 18. Cochrane Database Syst Rev 2013;CD007651.

Gubbels JS, Van Kann DHH, de Vries NK, Thijs K, Kremers SPJ. The next step in health behavior research: the need for ecological modaration analysis - an application to diet and physical activity in childcare. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical activity 2014 11:52

Graggs ym. Determinants of Change in Physical Activity in Children and Adolescents

A Systematic Review. Am J Prev Med. 2011;40:645-658.

Ingram, D. K. (2000). Age-related decline in physical activity: generalization to nonhumans. <em>Medicine and Science in Sports and Exercise</em>, <em>32</em>(21), 1623–1629.

Metcalf B ym. Effectiveness of intervention on physical activity of children: systematic review and meta-analysis of controlled trials with objectively measured outcomes (EarlyBird 54). BMJ 2012;345:e5888.

Sallis, J. F. (2000). Age-related decline in physical activity: a synthesis of human and animal studies. <em>Med Sci Sport Exer</em>, <em>32</em>(10), 1598–1600.

Tieteelliset perusteet varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suosituksille. Opetus- ja kulttuuriministeriö 2016:22.

Kuva: pixabay