3

Kokeilun oppi

-

Försökets teman

IlmastonmuutosKuntaKyläLuontoPääkaupunkiKaupunkiResurssiviisausKokeilutKiertotaloushaku
Försöket är skapat 15.01.2019

HuleRuoko

HuleRuoko on kotimaiseen järviruokoon perustuva hulevesien suodatusjärjestelmä, johon käytetään vesistökunnostuksen jätemateriaalia ja jolla vähennetään hulevesien tuomaa kuormitusta vesistöön. Suodattimen voi käytön jälkeen kompostoida tai biokaasuttaa - saadaan talteen energiaa ja ravinteita. https://www.ymparisto.fi/ruoko https://www.sitowise.com/fi/palvelut/vastuullisuus-ja-kiertotalous/infrarakentamisen-kiertotalouspalvelut

Miksi tämä kokeilu on tarpeellinen?

Hulevesiä kerätään nykyään erilaisilta alueilta, kuten kaduilta, golfkentiltä, karjan pihattoalueilta ja lentokentiltä, puhdistettaviksi ennen palauttamista luontoon. Niin hulevesien keräämis- kuin puhdistustekniikoitakin kehitellään kiivaasti vastaamaan esim. mikromuovin, ravinteitten kuin ympäristölle haitallisten kemikaalienkin leviämisen haasteeseen. Puhdistuksen haasteena on usein rajallinen tila, jolloin esimerkiksi kosteikot jäävät optimaalisen puhdistuksen kannalta liian pieniksi, ne kasvavat nopeasti umpeen, tai sellaisia ei voida rakentaa lainkaan. Mekaanisten ja kemiallisten suodattimien haasteina taas on tunnistettu mm. huolto (tukkeutumisen esto) ja niihin kertyneen materiaalin irrottaminen ja loppukäsittely. Kokeilussa testataan ruokopaalisuodattimen käyttäytymistä suodattimena – päästääkö se veden riittävän nopeasti lävitseen, jottei synny patovaikutusta, ja toisaalta tarpeeksi hitaasti, jotta kiintoaine ja ravinteet pidättyvät materiaaliin. Jos ruokopaalisuodatin toimii odotetusti, vaikutukset ympäristölle ovat ilmeiset vesistöihin päätyvän kuormituksen vähentyessä. Lisäksi ruokomateriaalin ympärille syntyy paikallista pienyrittäjyyttä. Maatalousyrittäjien on mahdollista saada sivutuloja jo olemassa olevan laitekannan käyttämisestä ruovikon niittoon, murskaamiseen ja paalaamiseen, kun lopputuotteelle syntyy markkinoita eikä vesistönhoitotarkoitauksessa niitetty ruoko ole enää jätettä vaan raaka-ainetta. Suodattimien kokoaminen, toimittaminen ja ”huolto” (ruokopaalien vaihtaminen uusiin) muodostavat yhden lenkin ketjussa, jonka seuraava lenkki on käytetyn ruokopaalin jatkokäyttö. Ravinteita ja kiintoainesta keränneet ruokopaalit voidaan mädättää biokaasulaitoksessa, jolloin lopputuotteena syntyy biokaasua ja ravinnepitoista mädätysjätettä, tai kompostoida sellaisenaan. Mädätysjätteestä on mahdollista valmistaa kierrätyslannoitteita, mikäli suotovesissä ei ole haitallisia aineita. Nämä ovat kuitenkin vasta jatkohankkeen aikana selviäviä asioita.

Miten kokeilu toteutetaan?

Järviruoko (Phragmites australis) on lähes kaikilla rannoillamme lannoittamatta ja hoitamatta kasvava yksivuotinen heinäkasvi, jota käytetään paljon myös kosteikkokasvina. Sen määrä on luonnossa viime vuosikymmeninä lisääntynyt kiusaksi asti monilla paikoilla, umpeuttaen rantamaisemaa, tukkien venereittejä ja uimapaikkoja ja aiheuttaen happikatoa ja metaanipäästöjä. Vesialueitten omistajat ja osakaskunnat ovat raivanneet ruovikkoja, mutta niiton lopputuote on usein jäänyt käyttöä vaille, ja aiheuttanut kuluja jätteenä hävittämisen myötä. Kuitenkin kyseessä on monipuolinen raaka-aine, kun niitto toteutetaan suunnitelmallisesti ja niitetty ruokomateriaali saadaan jatkokäyttöön. Yksi jatkokäyttötapa on koota ruokomassa mekaanis-biologiseksi suodattimeksi hulevesien ja vastaanottavan vesistön väliin. Kokeilussa kehitellään toimiva malli mekaanis-biologisena suodattimena toimiville ruokopaalihäkeille esim. maisemoinnissa käytettävien kivimurskahäkkien pohjalta. Niitetty ruoko murskataan ja paalataan ja paalit sijoitetaan ”häkissä” esim. kosteikon luusuaan, jolloin kosteikosta ulossuotuva vesi kulkee vielä tämän suodattimen läpi ennen vesistöön palaamista. Parhaimmillaan ruokomurske saadaan kosteikosta niittämällä paikan päällä, jolloin vältetään suurin ruo’onkäytön ongelma, kuljetuskustannukset. Kosteikon tehokkuus ravinteiden pidättämisessä kohenee, kun ruovikkoa niittämällä poistetaan ravinteita; ulossuotuvan veden laatu paranee, kun ruokosuodatin poistaa kiintoainetta ja ravinteita; ja lopulta ruokosuodattimen materiaali voidaan kompostoida vaikka paikan päällä tai toimittaa biokaasutettavaksi, ja häkit täyttää uudella ruokomurskeella. Vaikka tarvittavaa ruokoa ei saataisi juuri käyttöpaikalta, ei käyttökelpoinen ruovikko Suomessa ole koskaan kovin kaukana. Tässä kokeilussa ruokopaalihäkkien prototyypit sijoitetaan hulevesiä keräävän kosteikon luusuaan ja vesinäytteistä ennen ja jälkeen suodattimen tutkitaan ruokosuodattimen tehokkuutta kiintoaineen ja ravinteiden suodattamisessa. Hanke voidaan toteuttaa pyydetyssä aikataulussa siten, että kokeilu on valmis 31.5.2019.

Kuka tai ketkä kokeilun toteuttavat?

Kokeilun toteuttaa Sitowise Oy:n Kiertotalouden tulosalueen väki yhteistyöverkostoineen.

Mikä on kokeilun budjetti?

Hankkeen ulkopuolisen rahoituksen tarve on 5000 euroa. Hankkeen jatkolle ratkaisevinta on ruokosuodattimen toimiminen kiintoaineen ja ravinteiden poistossa. Tätä seurataan näytteillä vedestä ennen ja jälkeen suodattimen. Näytteenoton tekee Sitowisen oma akkreditoitu henkilökunta ja näytteet analysoidaan kaupallisessa ravinnelaboratoriossa (n 200 euroa per näytepari). Näytteenotto ja analysointi tehdään 3 kertaa kevään kuluessa eli suurimman hulevesikuormituksen aikaan, jolloin selviää mahdollinen veden suotuvuuden muuttuminen ja tärkeimpänä kaikista paalien kiintoaine- ja ravinnesuodatuskapasiteetin muutos (esim. biofilmin kasvu, lämpötilavaikutus). Ruokopaalien hankkiminen kokeiluun kuljetuksineen yhteistyökumppaneilta maksaa n. 1000 euroa ja mittojen mukaan rakennettavien ruokopaalihäkkien suunnittelu, rakentaminen, kuljetus käyttöpaikalle ja sijoittaminen luusuaan maksaa n. 3000 euroa. Jälkisiivoaminen (häkkien poisto, paikan maisemointi) kokeilun jälkeen maksaa n. 500 euroa. On huomattava, että mikäli hanke onnistuu, tulevissa henkkeissa päästään huomattavasti edullisemmilla kuluilla skaalaamalla hankkeessa kehitettyjä toimintatapoja. Koska kyseessä on kehitystyö, budjetti on suuntaa-antava. Sitowisen Kiertotaloustiimin työ tulee kokeiluun ilman eri kustannusta.

Millaista osaamista ja rahoitusta kokeilulla on käytettävissään?

Työryhmällä on erinomaiset verkostot ja näinollen ryhmän on mahdollista toteuttaa kuvattu hanke lyhyessä ajassa. Ryhmän osaaminen kattaa tarvittavan maanrakentamisen luvittamisineen ja vesinäytteenoton. Hankkeelle on alustavasti suunniteltu paikka. Ryhmän asiantuntemus kattaa hankkeelle olennaisen suodattimen toiminnan arvioimisen vesinäytteiden tuloksia tulkitsemalla.

Lärdomar av försöket

Saavuttiko kokeilu tavoitteensa?

Hankkeen ensimmäinen tavoite oli varmistaa, että suodatin päästää veden kovankin virtaaman aikana lävitseen riittävän nopeasti, ettei siitä aiheudu patovaikutusta ja ojaveden tulvimista pelloille. Toinen tavoite oli selvittää, suodattaako se odotusten mukaisesti ravinteita ja kiintoainesta, jolloin vastaanottavaan vesistöön virtaa puhtaampaa vettä, kun osa kuormituksesta jää matkan varrella suodattimeen. Tulokset olivat jopa paremmat kuin uskalsimme odottaa. Mitään patoamisvaikutusta ei havaittu, vaan vesi suotui iloisesti ruokopaalien läpi. Kuukausi rakentamisen jälkeen suodatin pidätti melkein kolmanneksen kiintoaineesta, viidenneksen kokonaisfosforista ja yllättäen myös 15 % kokonaistypestä. Sen sijaan suodattimen tuotteistaminen jäi ajatuksen asteelle. Keskustelin niitto-urakoijien kanssa ympäri Suomea, eikä kukaan uskonut, että niitetystä ruokomateriaalista voisi saada tuloa sen sijaan, että sen hävittämisestä pitää maksaa. Ehkä tarvitaan useampia kokeiluja erilaisissa kohteissa, jolloin järviruokosuodattimesta tulisi yksi vaihtoehto muiden joukossa, eikä jotain eksoottista kokeilevaa puuhastelua.

Mitä uutta tietoa kokeilulla saatiin?

Testasimme kahdenlaista suodatinta: alkuperäisessä HuleRuoko-hankkeen kuvauksessa esitettyä paalisuodatinta, ja yhteistyössä Kouvolan kaupungin kanssa lyhteistä koottua suodatinta. Kumpikaan suodattimista ei padonnut veden virtausta, vaikka etenkin lyhdesuodatin oli erittäin voimakkaasti virtaavassa, isossa uomassa. Kiintoaineiden ja ravinteiden pidättymisen kannalta kokeen ajoittuminen kevääseen oli haasteellista. Keväisestä tulvahuipusta eli lumen sulamisvesistä aiheutuva suuri virtaama mahdollisti patoamisefektin poissulkemisen – toisaalta suuri virtaama hyisessä vedessä oli haaste kiintoaineen ja ravinteiden pidättymisen kannalta. Kokeilun kannalta paras vaihtoehto olisikin ollut tehdä mittauksia paitsi keväällä virtaamahuipun aikaan, myös kesällä lämpimään aikaan, kun virtaama on pienempi mutta ravinnepitoisuudet korkeita ja vastaanottavien vesistöjen levät hyötyvät eniten ravinnelisästä. Keskeiset opit ja vinkit: hyväkin suunnitelma voi pettää, joten varasuunnitelmat (monikossa!) ja joustavuus ovat tarpeen. Opettele kertomaan hankkeestasi kolmella selkeällä lauseella, joilla vastaat kysymyksiin mitä teet, mitä hyötyä siitä on, ja mitä se maksaa. Älä lannistu, kun sinulle sanotaan, ettei kokeilussasi ole mitään järkeä, äläkä innostu liikaa, kun sinulle sanotaan, että tuohan kuulostaa fiksulta.

Miten aiot viedä kokeilua tai sen tuloksia eteenpäin?

Ruokosuodatin jää nyt paikalleen, ja alkusyksystä, kun pellot on käännetty ja syyssateitten myötä ojassa alkaa taas olla vettä, Järviruo'on korjuuketjun ja hyötykäytön kehittämishankkeen Tanja Kukkola ottaa uudelleen näytteitä selvittääkseen, onko paaleihin kasvava biofilmi parantanut pidätyskykyä vielä entisestäänkin. Nähtäväksi jää, kuinka pitkäikäinen paalisuodatin on. Kestävästi luonnosta osuuskunta TP tarkkailee sen kuntoa ja siivoa sen pois ojasta, kun se vanhenee liiaksi. Toivottavasti tämä pikku hanke innostaa muitakin kokeilemaan oja/huleveden suodatusta yksinkertaisella, kotimaisella ylijäämämateriaalilla! Valitettavasti suodattimen tuotteistaminen jäi ajatuksen asteelle. Keskustelin niitto-urakoijien kanssa ympäri Suomea, eikä kukaan uskonut, että niitetystä ruokomateriaalista voisi saada tuloa sen sijaan, että sen hävittämisestä pitää maksaa. Ehkä tarvitaan useampia kokeiluja erilaisissa kohteissa, jolloin järviruokosuodattimesta tulisi ajan myötä yksi vaihtoehto muiden joukossa, kun mietitään paikallisia hulevesiratkaisuja, maatalouden avouomien ravinnesieppausta, tai vaikka turvetuotannon ojien valuvesien suodattamista. Tämän verkkosivun lopussa on loki, jossa kerromme hankkeen etenemisestä keväällä 2019.

Vad har hänt under försökets gång?

28.05.2019

22.5.2019

Huhti-toukokuussa tarkkailtiin veden juoksua suodattimen läpi ja mitattiin veden laatua suodattimen ylä- ja alapuolella. Ensimmäinen tavoite oli varmistaa, että suodatin päästää veden kovankin virtaaman aikana lävitseen riittävän nopeasti, ettei siitä aiheudu patovaikutusta ja ojaveden tulvimista pelloille. Toinen tavoite oli selvittää, suodattaako se odotusten mukaisesti ravinteita ja kiintoainesta, jolloin vastaanottavaan vesistöön virtaa puhtaampaa vettä, kun osa kuormituksesta jää matkan varrella suodattimeen.

Tulokset olivat erinomaiset! Pääsiäisen jälkeisellä viikolla satoi reippaasti, ja oja oli täynnä sameaa vettä. Mitään patoamisvaikutusta ei havaittu, vaan vesi suotui iloisesti ruokopaalien läpi. Korkeasta kiintoainepitoisuudesta jäi suodattimeen neljännes, ja kokonaisfosforista viidennes. Kuukausi rakentamisen jälkeen suodatin pidätti melkein kolmanneksen kiintoaineesta, viidenneksen kokonaisfosforista ja yllättäen myös 15 % kokonaistypestä. Ilmeisesti ruokopaaleihin oli jo alkanut kasvaa mikrobeja, jotka pystyvät käyttämään ojaveden ravinteita kasvuunsa – aivan niinkin arvelimme hanketta suunnitellessamme.

Ruokosuodatin jää nyt paikalleen, ja alkusyksystä, kun pellot on käännetty ja syyssateitten myötä ojassa alkaa taas olla vettä, Järviruo'on korjuuketjun ja hyötykäytön kehittämishankkeen Tanja Kukkola ottaa uudelleen näytteitä selvittääkseen, onko paaleihin kasvava biofilmi parantanut pidätyskykyä vielä entisestäänkin. Nähtäväksi jää, kuinka pitkäikäinen paalisuodatin on. Kestävästi luonnosta osuuskunta TP tarkkailee sen kuntoa ja siivoa sen pois ojasta, kun se vanhenee liiaksi. Toivottavasti tämä pikku hanke innostaa muitakin kokeilemaan oja/huleveden suodatusta yksinkertaisella, kotimaisella ylijäämämateriaalilla!



18.4.2019

Vihdoin ja viimein meidän hienoakin hienompi HuleRuoko-suodatin on valmis! Alla pari kuvaa, ylemmässä asennetaan ja alemmassa on jo valmis. Yhdessä päivässä valmistui.



Noin 80 cm korkeaan, 190 cm leveään suodattimeen meni 9 kpl paaleja kivikorissa ja päälle painot, joita pitkin voi vaikka lompsia vastarannalle. Suodattimen teknisestä toteutuksesta vastasi Kestävästi luonnosta osuuskunta TP, jolle suuret kiitokset ahkeroimisesta kiirastorstaina! Seuraavaksi ohjelmassa on näytteenottoa tulevilla viikoilla. Viimeisetkin lumet ovat sulamassa, osui hyvään aikaan tämän rakentaminen. Nyt jänskättää!


17.4.2019


Aina oppii, ja parhaiten oppii kantapään kautta - valitettavasti. Tällä kertaa opimme, että ruokosuodatinta ei kannata rakentaa *ennen* mittapatoa, vaan vasta sen jälkeen. Näytteenottajamme raportoi, että kun ruokosuodattimen ja mittapadon väliin jää vain pari metriä, suodattimesta läpi mennyt vesi törmää mittapatoon ja kieräyttää mainion pyörteen suodattimen ja padon väliin. Koska oja ja rakenteet ovat tuoreita, pyörre imaisee ojan pohjalta ja sivuilta reippaasti maa-aineksia - ja se siitä suotuneesta, kirkkaasta vedestä sitten. Juuri suodatetusta vedestä onkin saatu kuravelliä, ja jos huonosti käy, pyörre syö rikki vielä mittapadonkin. Melkeinpä sanoisin, että harmittaa.


10.4.2019


Kouvolan Maijanaron maa-ainespankin huleruokosuodatin toimii ainakin siinä mielessä mainiosti, että minkäänlaista patoamista ei ole havaittavissa, vaikka virtaama on melkoinen. Järviruo'on korjuuketjun ja hyötykäytön kehittämishanke 2015-2019 -sivustoilla löytyy n 20 sekunnin video, jolla näkyy tuo virtaama hyvin.

https://www.facebook.com/235473950237081/videos/707638182972552/

Valtava virtaama hyisessä vedessä on haaste monessakin mielessä

  • fyysisesti: pysyykö suodatin kasassa? hyvin tuntuu pysyvän!
  • mekaanisesti: pystyykö sieppaamaan kuiva-ainesta vai sujahtaako se ruo'on huokosten ohi?
  • biologisesti: biofilmin muodostuminen on hyvin hidasta nolla-asteisessa ympäristössä

Kevään sulamisvesien suodattamisen kannalta suodatin olisi varmaan paras rakentaa jo edellisenä kesänä, jotta siihen ehtisi muodostua hyvä mikrobikanta. Toisaalta talven olosuhteet voivat rikkoa suodatinta näin isossa ojassa, ja kylmässä vedessä biofilmin mikrobit saattavat olla "horteessa", vaikka olisivatkin paikalla kevättulvien aikaan. Kokeiltavaa ja selvitettävää siis riittää.

Alla olevassa kuvassa näytteenottoa 3.4.19




28.3.2019

Saatiin asiantuntevia apuvoimia kokeiluun!

Kouvolan kaupunki ja Lyöttilän yhteisen kalaveden osakaskunnan järviruo'on korjuuketjun ja hyötykäytön kehittämishanke rakensivat yhteistyössä maa-ainespankista tulevaan isoon ojaan tällä viikolla ruokosuodattimen. Kouvolan suodattimessa talvikorjattu ruoko on lyhteinä veden virtaussuunnan mukaisesti, eli pitkänä eikä pätkänä. Näiden päällä on - kiertotaloushengen mukaisesti! - hautausmaalta poistettuja pitkiä reunakiviä pitämässä ruokoniput paikallaan. HuleRuoko-hanke pääsee laajentamaan tietopohjaa tällaisenkin rakenteen toimivuudesta kiintoaineen ja ravinteiden suodattamisessa, kun ensi viikolla otetaan ekat näytteet suodattimen ylä- ja alapuolelta – jos vaan tuo kevät nyt suostuisi edistymään eikä oja olisi umpijäässä!

Kiitos jälleen Tanja Kukkolalle Kouvolaan!


22.3.2019

Juttelin tällä viikolla Sitowisen maisemasuunnittelun asiantuntijan, MMT Anu Riikosen kanssa käytetyn HuleRuoko-materiaalin jatkokäyttömahdollisuuksista.

Kun suodatin vaihdetaan, käytetty ruokomassa on kerännyt itseensä kaikenlaista, mitä sen läpi kulkeva vesi on kuljettanut. Oletettavasti massa on pullollaan kiintoainesta, kuten savihiukkasia, ja ravinteita, jotka ovat osin kiintoainehiukkasiin, osin paalin miehittäneeseen biofilmiin sitoutuneena ja osin ihan ruokomateriaaliin imeytyneenä. Tällainen hiili- ja ravinnepommi olisi loistavaa kasvualustaa, joissa on viime aikoina pyritty vahvasti eroon turvepohjasta. Järviruokopohjaista, turpeetonta kasvualustaa valmistaa Suomessa Kiteen Mato ja Multa, jonka mukaan ”kasvualustan sisältämät ruokokuidut tekevät kasvualustasta ilmavan, mikä on hyväksi kasvien juuristolle. Ruokokuidut myös maatuvat hitaasti, minkä vuoksi kasvualusta antaa pitkäaikaisen maanparannusvaikutuksen kasvimaalle.”

Kokeiluhankkeitten arviointiraati kiinnitti kuitenkin palautteessaan huomiota mahdolliseen mikromuovin kertymiseen suodattimeen – mitä vaikutuksia tällä olisi jatkokäyttömahdollisuuksiin? Lähtökohtaisestihan on tietenkin parempi, että mikromuovi on suodattimessa, kuin että se jatkaisi matkaansa kohti vesistöä. Kertyvän muovin määrä riippuu varmasti hyvin paljon paikasta, jossa suodatinta käytetään. Pelto-ojassa muovia kertyy vähemmän kuin kaupungin hulevesisuodattimessa. Anun mukaan mikromuovit on kasvualustapuolella ja komposteissa vielä ”suuri tuntematon” ja ehkä juuri siksi aika pelätty juttu. Kuitenkin muovia on esimerkiksi monissa kompostien raaka-aineissa, kasvualustamateriaalit on pakattu muovisäkkeihin ja kasvustojen välit rajataan muovilla, suodatinkankaat ovat muovia…

Kasvualustoissa olevat, eroosionkin mukana kulkevat aineet päätyvät helposti hulevesiin. Viherkatoilla missä ruokoa on jonkin verran kokeiltu, eteenpäin kulkeutuminen olisi varmasti potentiaalinen ongelma. Jos mikromuovit haluaa pois kierrosta niin käytetyn ruo’on polttaminen on melkein ainoa ratkaisu. Järviruo’osta voi myös tehdä biohiiltä. Pohdimme kuitenkin biohiiletystä muoviongelman kautta – muovin puhtaaseen palamiseen tarvitaan paitsi korkea lämpötila (850-900°C), myös runsaasti happea, joten muovipitoista ruokomassaa ei todellakaan voi suositella hiiletykseen, jossa lämpötilat jäävät matalammiksi ja prosessi pyritään pitämään vähähappisena. Mikromuovi on ja pysyy ongelmana, johon ei ole helppoja ratkaisuja. 


14.3.2019

Ensimmäinen sparraus-webinaari takana ja päässä surisee. Uusia termejä tuli niin paljon, että menee hetki niihin tutustuessa. Muuten oli kyllä varsin selkeää tekstiä esim. Avanto Venturesin Tuomas Pätöltä, joka kannusti ihan oikeasti puhumaan niille potentiaalisille asiakkaille ja vakuutti, ettei ikinä yksikään asiakas ole loukkaantunut siitä, että hänen mielipidettään on kysytty... Taatusti totta! Vaikuttavuusketjun askelten yhteisessä tarkastelussa tuli myös uusia ajatuksia, kiitos Anna-Maija Aalto! tuntuu, että se jäi takaraivoon pyörimään, ja jalostuu edelleen. Erityisesti jäi kutkuttamaan se mitattavuus - tutkija minussa kun aina haluaa dataa ja faktoja väitteiden tueksi.


26.2.2019

Sanoista tekoihin - suunnittelukokous Sitowisen kiertotaloustiimin kanssa. Parin viikon kuumeinen googlaus ja käytännön asioiden selvittely jalostuu vahvoiksi "näin tämä toteutetaan"-suuntaviivoiksi. Tehtävät ja vastuut jaetaan, vielä kun luonto suostuisi yhteistyöhön ja tulisi jo hiljalleen kevät. Hankkeemme on herättänyt paljon kiinnostusta aina kun siitä on päässyt puhumaan, ja kunhan saadaan kuvaa ja dataa näytettäväksi, laitetaan isompi pyörä pyörimään viestinnässäkin.


20.2.2019

Kokeilujen Kick-off vanhassa Marian sairaalassa start-up-yritysten muurahaispesässä! Olipa innostava iltapäivä! Kivointa oli huomata, että vaikka hankkeet ovat varsin erilaisia, yhtymäkohtiakin löytyy. Keskustelu velloi välillä villinäkin :) Aivan mahtavaa oli todeta, kuinka paljon meihin "kokeilijoihin" panostetaan - pienen siemenrahan lisäksi saamme huipputason OPPIA monesta aloittelevalle "yrittäjälle" olennaisesta teemasta (vaikuttavuus, viestintä, pitchaus, liiketoiminta...) ja tueksemme vielä valtavan viestintäkoneiston.


6.2.2019 Päästiin mukaan kokeiluun! Yes! Valtava kiitos jo tässä vaiheessa Tanja Kukkolalle Kouvolaan kaikesta avusta hankkeen suunnittelussa!

Kommentarer
Logga in och kommentera med eget namn
Göm kommentarer